On kulunut taas liikaa aikaa etten ole kirjoittanut mitään ja tämä tuntuu sopivalta tavalta aloittaa jälleen rakas harrastus ja verrytellä aivojani ja sormiani näppäimistöllä...Kirjoitan tätä ainakin aluksi lähinnä itselleni että muistaisin ja oppisin.
Syksy on selvästi jo ilmassa, taivas on harmaa ja sen myötä tuttu mielialan lasku on jo aistittavissa. Sadetta, sadetta...tekisi niin mieleni jäädä vain peittojen alle nukkumaan, lukemaan tai katsomaan elokuvia. Tuleva talvi ja pimeys tuntuvat pelottavilta. Miten minä jaksan taas pukea lapset moniin kerroksiin ja sitten vielä itseni jä lähteä ulos synkkyyteen ja kylmään? Mutta toisaalta syksy ja talvi ovat aikaa jolloin saa ommeltua ja luettua paljon enemmän. Saa sytytellä kynttilöitä ja juoda paljon teetä. Ja kyllähän minä jo odotankin joogan ja pilateksen alkua. Pysyin paljon paremmassa kunnossa viime keväänä kun kävin säännöllisesti kolme kertaa viikossa treenaamassa, eivät edes flunssapöpöt saaneet samalla tavalla otettaan minusta kuin normaalisti.
Esikko on mummilassa käymässä, tulee joko maanantaina tai sunnuntaina. Jotenkin paljon vapaampaa olla vain kuopuksen ja miehen kanssa. Voimme puhua vapaammin ja sille ehkä olisi tilausta. Haaveilen että saamme lähestyvän hääpäivän kunniaksi molemmat lapset hoitoon ja voimme hengähtää ja keskittyä vain toisiimme. Kuopus on ollut vasta kerran yökylässä, mutta ensi viikolla hänkin täyttää jo vuoden...Minun iso poikani, aurinkoni!
Vuosi on mennyt todella nopeasti ja olen nauttinut siitä! Toisen lapsen kanssa kaikki on niin erilaista kuin esikon kanssa oli. Ensimmäisen kanssa luki kasvatusoppaita ja odotti että milloin tulee tuo vaihe ja muutenkin tuntui että oli kiire kokoajan eteenpäin. Tähän saattoi vaikuttaa sekin että sain MS-diagnoosini esikon vauva-aikana. Kuopuksen kanssa en ole halunnut vilkaistakaan oppaita ja keskivertotaitomääritelmiä vaan olen mennyt täysin tunteella ja maalaisjärjellä, antaen vauvan johdattaa minua. Se on ollut lämmin mutta raskas kokemus. Voimani ovat välillä koetuksella mutta se ilo, mitä minä noista kahdesta saan korvaa kyllä sen täysin.
Kestovaippailu on ollut paljon paljon helpompaa kuin kuvittelin. Emme ole ostaneet yhtäkään vaippapakkausta ja nykyään se tuntuu lähinnä naurettavalta idealtakin (esikko siis kertisteli). Nyt pieni heräsi jatkan myöhemmin.